Yhteisen tekijän löytyminen

Tutustuessani kuluneen neljän vuoden aikan yli 200 organisaation toimintaan, on yksi yhteinen tekijä noussut pinnalle. Näissä joiden voittoprosentti on omalle toimialalleen hyvä ja jopa erinomainen on ihmisiä töissä. Monenlaisia muita kuvioeroavaisuuksia on organisaatiorakenteissa, yhtiömuodoissa, toimintaympäristöissä ja niin edespäin. Näillä ei oman kokemukseni mukaan ole väliä.

Ihmisiä töissä-ilmiö tulee esiin keskusteluissa, joita käydään auditointitilanteissa. Tai oikeastaan se tulee julki, jo siinä vaiheessa kun saavun taloon. Vastaanottava henkilö on usein joku muu, kuin varsinainen yhteyshenkilöni. Tässä nivelvaiheessa toisinaan käy niin, etteivät talon päällikkö-titteli ja vastaanottajani kohtaa. Jälkimmäinen kuin liukuu pois kuviosta. Energisemmällä tavalla keskustelussa on mukana myös tuo vastaanottaja, ja siinä minimissään tervehditään. 

Tämän ensivaikutelman olen huomannut olevan kantava teema läpi vierailun. Toisessa ääripäässä puhutaan henkilöiden osaamisesta ja sen kehittämisestä, kun taas toiseen ääripäähän kuuluu resurssien varmistaminen. En varsinaisesti näe pahana sitä, että käytetään liike-elämän termistöä, mutta jos sen yli ei päästä missään vaiheessa keskusteluja, niin pakostakin tulen miettineeksi ihmisen perustarpeista nähdyksi tulemista. 

Esimerkiksi erään yrityksen tahkotessa yli 40 M€ liikevaihtoa, hurjalla positiivisella lopputuloksella, on sen johtotehtävissä olevien ihmisten suhtautuminen muihin samassa talossa työskenteleviin aivan esimerkillistä. Ollessani auditoimassa johtamisjärjestelmiään, pysähtyy toimari juttelemaan niitä näitä linjalla työskentelevän kanssa. Keskustelussa käy ilmi, että jatketaan aikaisemmin puheena olleesta asiasta, eikä tilanteessa ole mitään kankeutta. Sujuvaa ja tasaväkistä keskustelua. Tämä on juuri sitä mitä itse auditoijana haluan nähdä. 

Pohdin jälkeenpäin, että miten paljon tällaista käyttämätöntä energiaa piiloutuu toisella tavalla johdettuihin organisaatioihin.

Jaa tämä artikkeli